Kertomuksia pitkänmatkan pyöräilytapahtumista

Arvoin aivan viime metreille asti osallistumistani taas tähän perinnetapahtumaan. Parina viimeisenä vuotena olin keskeyttänyt sekä Ruskan että muutaman muunkin tapahtuman ja olin alkanut epäillä onko minusta enää näihin hommiin lainkaan. Kesällä olin ajellut lukuisia noin 150-250km lenkkejä sekä epäonnistuneen Yötön3000-ajon, joka keskeytyi 400km kohdalla keskiön hajoamiseen. Fyysinen kunto tuntui aivan hyvältä, mutta pään kestävyys epäilytti. Päätin nyt kuitenkin laittaa ilmoittautumisen kehiin, koska ei ollut parempaakaan tekemistä syyskuulle.  Maantiedynamoetukiekko oli mystisesti hajonnut aikaisemmin kesällä rengasta vaihtaessa, jolloin yksi nippeli tuli murtuneena kehästä läpi. Sama toistui kun vaihdoin nippelin ja kiristin pinnaa uusiksi. Oletin että eyelet on paskana eikä tuolla enää kannata ajaa. Niinpä tilasin uuden kehän, mutta fiksuna miehenä noukin ostoskoriin 32-reikäisen kehän kun napa on 28, mitä en muistanut enkä sitten edes tsekannut. No ei se hukkaan mene sillä on mul